sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kohtaamisia muiden ja itsen kanssa

Olen viime aikoina innostunut lukemaan novelleja, lyhytproosaa, kertomuksia tai millä nimellä niitä kutsutaankin. Jostain syystä olen valinnut vain hyviä kirjoja, vaikka, se tunnustettakoon, valintaperusteena on poikkeuksetta ollut takakansiteksti...

Anna Tommolan Seitsemäs käsiala ja muita kertomuksia (WSOY 2011) on hyvä esikoiskokoelma. Kaikissa kertomuksissa on yllätyksiä, jotain mille ei tiedä kohottaisiko kulmiaan vai nauraisiko, niin epätodellisilta asiat tuntuvat. On nainen, joka haluaa vain pitkiä miehiä; on mies, joka pukeutuu mekkoon ja tanssii virpojille; on nainen, joka ei halua tavata kämppäkavereitaan.

Uskomattomien, jopa absurdien kertomuksien välissä on myös vakavaa asiaa, maailman ja itsen pohdintaa. Tämä kohta osuu ja uppoaa minuun ihan täysillä:

Jokaiseen kohtaamiseen sisältyi riski: joku näkisi ja muistaisi minusta jotain, mitä en myöhemmin tahtonut itsestäni muistettavan.

Kuinka usein kohtaamiset toisten kanssa sisältävätkään teeskentelyä, peittelyä, asioiden kaunistelemista ja liioittelua vain siksi, että näyttäisi toisten silmissä ja mielissä mahdollisimman täydelliseltä! Turhaahan se on. Järkevämpää olisi olla se, kuka ja mikä on. Silloin ei koskaan tarvitsisi miettiä, miten vaikuttaisi seuraavalla tapaamisella vielä paremmalta.

Elämä opettaa sen, että täydellisyyttä ei ole olemassa.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Riemua ja rosvoilua

Lakiin pitäisi saada pykälä, jonka mukaan jokaisen aikuisen pitää lukea lastenkirja säännöllisin väliajoin. Aloittaa voi vaikkapa Siri Kolun kirjalla Me Rosvolat ja konnakaraoke (Otava 2011). Vilja Vainiston seikkailut Rosvolan perheen kanssa kutittavat nauruhermoja ja poistavat stressiä. Miten ihanaa olisi, jos tuollainen riemukas rosvoperhe nappaisi mukaansa!

Rosvoloiden kanssa Vilja tuntee olevansa enemmän kotonaan kuin oikean perheensä kanssa. Rosvolan väellä on aikaa hänelle, eikä hänen ole pakko tehdä asioita vasten tahtoaan. Onhan paljon hauskempaa mennä rosvojen kesäpäiville kuin olla musiikkileirillä syömässä porkkanoita!

Kolun kirja on kokonaisvaltaisen vahva. Rosvomaailman hahmot kuvataan lyhyesti mutta tarkasti. Yhteisön sisäinen rikkonaisuus valtataisteluineen ja kieroiluineen kuvataan Viljan näkökulmasta, minkä ansiosta lapsilukijankin on helppo lukea isoista ja vaikeista niin sanotuista aikuisten asioista. Myös runsas huumori keventää paksua kirjaa.